Lenkkeilyä ja suunnitelmia

Päivämme lähti aamulla käyntiin leffojen kattomisella, kun itse saikulla nyt olen ollut, poika eskarissa ja mies töissä, eli tyttöjen kanssa hengailua sohvalla vain. 

Puolen päivän aikoihin lähdin käyttämään tytöt lenkillä toivoen, että päänsärkyä helpottaisi. Helpottihan se ulkoilun ajaksi vähän, uudestaan sisällä paheni. 

Netta vauvana pallonnouto puuhissa.

Käytiinkin yllättäen n. 2.5-3km lenkki, turhan pitkä Sirulle kyllä. Olen varovasti Nettaakin liikuttanut, en niinkään hirveästi hihna lenkkejä ole tehnyt, vaan metsässä antanut omaan tahtiin mennä. Tulevana kesänä ajattelin aloittaa Netan kanssa pyöräilyn, kunhan vain saan pyörän ostettua (edellinen kelpasi varkaalle asuessani Rovaniemellä)

Sirukin täyttää heinäkuussa vuoden, jos sitten rauhallisesti aloittelee senkin kanssa. Näkeepä sitten kesällä saanko edes koko pyörää aikaiseksi ostaa :D 

Netan kanssa kävin kahdestaan illalla vielä uudestaan kävelyllä. Saimme hyvää treeniä mm. toisista koirista. Vastaan tiellä ei kylläkään koiria tullut, vaan pihoilla tien reunalla räksyttäviä kyllä. Lähimmät paukuttajat olivat n. 1.5-2m päässä tiestä, jotka ohitimme oikein mallikkaasti! Kerran Netta katsoi niitä ja oli sen näköinen, ettei tiedä kiinnostuuko niistä liikaakin, vai olenko minä kiinnostavampi. Totta kai emäntä oli kivempi ;) Isot kehut oli koira ansainnut. 

Vähän matkan päässä oli seuraava talo jonka pihalla muistaakseni jämpti asustelee, koiraa en pimeässä nähny. Se ohitimme lenkillä mennessä ja tullessa. Kyseisen pihan ja viereisen pihan välistä menee pimeä jalkakäytävä seuraavalle kadulle, jolla teimme samalla paikallaanolo harjoituksen. 

Ensimmäisellä yrityksellä Netta lähtikin hiljaa hiippailemaan perääni, toisella kerralla odotti niin kauan paikallaan, että tulin takaisin. Koira lähellä ei kiinnostanut Nettaa. 

Seuruuta viime viikonlopulta.

Melkein kotipihalle mennessämme oikaisimme meidän takapihallamme olevan jalkapallokentän läpi, Netan päästin jo jalkakäytävällä irti ja sai samalla vähän aikaa tutkia pihaamme. 

Meidän ollessa lenkillä, oli mieheni käynyt Sirun kanssa harjoittelemassa hihnassa sievästi kävelyä.

Aamulla, kun lenkin jälkeen annoin Netan vapaana temmeltää pihalla, oli Siru eksynyt syömään Netan kuivaruokaa... Vahingossa olin jättänyt huolimattomasti ruan koiran ulottuville.. Sisälle tullessa huomasin heti eteisessä, että Sirun maha on vähintäänkin tuplaantunut kooltaan :D Koirat vaihtui ja Siru pääsi vapaana ulos juoksemaan pihalle. 

Viime viikonlopun paikallaan oloa.

 Huomenna olisi suunnitelmissa lähteä Sirun kanssa metsää jälleen tutkimaan, kunhan vain ensin poika lähtee eskariin. Nettakin pääsee mukaan, mutta Sirun metsässä käytön ajan Netta odottaa autossa. Sirun jälkeen pääsee myös Nettakin ulos juoksemaan. 

Nythän meillä on tarkoituksena saada Siru etenemään metsässä meistä kauemmas. Joka käyttökerta on ottanut enemmän ja enemmän etäisyyttä meihin, eiköhän se siitä rohkeennu. Nettahan ei pääsääntöisesti kauas lähe meikäläisestä, taitaa Siru olla ottanut pidemmän välin meihin kuin Netta. Netalle on myös meillä pihalla löytynyt korvat ts. alkanut luoksetulo paranemaan. 

Huomenna menen myös Netan kanssa ensimmäistä kertaa yhteistreeneihin erään kaupan parkkipaikalle. Netan kanssa tarvitaan siedättämistä toisiin koiriin, ja paljon, joten nämä ovat oikein mainioita siihen. Harmi vain, kun yleensä aina työvuoro sattuu olemaan yhtä aikaa, kun yhteistreeneistä ilmoitetaan...

Edelleen viime viikonlopun treeneistä.

Silloin, kun kerroin joillekkin ihmisille, että otamme toisen koiran, niin olivat jotkut hieman "kauhuissaa", tai ei se oikea sana ole, vaan varoittelivat kahdesta pennusta, että kuinka vaikeaa voi tulla olemaan. Kuinka aika riittää kahdelle koiralle jne. Oli taas myös niitä, jotka kannustivat ottamaan toisen jo nyt. Täytyy sanoa, että en kadu päivääkään tätä päätöstä, päin vastoin. 

Onhan meitä kaksi aikuista talossa, ja ensinhän sain kiellon, että en saa Sirun kanssa alkaa mitään tekemään, kun on miehen koira ;) Kumpikin kuitenkin osallistumme Sirun koulutukseen, mies lähinnä perus asioihin, minä vähän "syvemmälle", jos nuin nyt pystyy sanomaan. Miehellä ei kiinnosta toko tai näyttely jutut, eli nuo jää minun hoidettavaksi, jos niitä haluan harrastaa. Tällä hetkellä kuitenkin Nettaan panostan enemmän esim. tokossa. Sirun kanssa edelleen se agility kiinnostaa! 

Hirveästi tekisi mieli alkaa katsomaan toko kursseja, että Netan kanssa lähtisin, mutta katsellaan ensi vuoden puolella. Keväällä ainakin lähdemme Lpny:n järjestämälle Nope kurssille (noutajien perutaidot) sekä sen jälkeen olevaan Noutajien taipumuskoekurssille. Toivottavasti kyseinen yhdistys nyt sitten järjestää sen. Olen myös ainakin yhden henkilön saanut kiinnostumaan sinne lähtemisestä koiransa kanssa, ehkä on toinenkin tiedossa. Eli ei tarvitse yksin ajella. Täältä kun lähtee nuille treeneille, niin matkaa kertyy pitkälle toista sataa kilometriä. Keväällä olin kyseisillä kursseilla kuunteluoppilaana, nope kurssilla kävin pari kertaa ja taippari kurssilla melkein jokaisella kerralla.

Huomasin näitä kuvia katsoessa, että kyseisen päivästä taisi jäädä postaus tekemättä, mutta eipä tuo haittaa :)

Hieno Netta!

Kävimme tänään mieheni, ja poikani kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä koirien kanssa pienellä kävelyllä. Itse talutin Nettaa, kun käskin miehen opettaa Sirua kävelemään nätisti hihnassa. Olihan se mainion näköistä ja kuuloista touhua :D 

Siruhan ei niin hirveän täydellisesti osaa hihnassa kävellä, välillä kävelee nätisti, välillä vetää kovasti. Nyt olen käskeny miehen alkaa panostamaan koiraansa enemmän, eikä jättää kaikkea minun vastuulleni.

Hyvin niillä kuitenkin meni. Hieman jouduin palautetta antamaan, kun antoi koiran hyppiä häntä vasten palkkauksessa - alkoi lopulta koko ajan hyppimään. Eiköhän loppujen lopuksi hyvä tule, kun vain säännöllisesti joka päivä koiraa opettaa. 

Aamulla kävin pienen kävelylenkin koirien kanssa yksin. Siru ei juuri ollenkaan vetänyt ja riehunut hihnassa aamulla, josta yllätyin suuresti.

Nettahan nykyään on, kuin unelma hihnassa. Vielä, kun toiset ihmiset, ja koirakot pääsemme ohittamaan ongelmitta niin olen super tyytyväinen, eli yhteistreeneihin pitäis alkaa raahautumaan, sekä ohitustreeneihin. Näillä näkymin torstaina olemme menossa yhteistreeneihin, jos ei esteitä tule...

Mallina Aavasaksan maisemissa.

Nyt pari päivää itteä on vaivannu päänsäryt ja lihasjumit, niin ei ole tullu touhuttua koirien kanssa normaaliin tapaan. Tänään ulkona kävelylenkin jälkeen vähän joitain harjoituksia teimme Netan kanssa, sekä kolme hienosti onnistunutta noutoa! Tällä hetkellä olen tosi iloinen vain nuistakin kolmesta noudosta. Mahtavaa! 

Niin, kuin tuolla jossain vanhemmassa postauksessa olen kertonu, että meillä oli jonkin aikaa kaikki treenit jäädytettynä. Koiralla ei ollut mitään intoa ja kiinnostusta yhtään millekkään. Noutojen kanssa rallitteli vain damin kanssa menemään, eikä palauttanut minulla, vaan tiputti sitten jonnekkin, kun into loppui. Tai sitten, kun noutamaan lähti ja damin luo pääsi, jätti se damin vain sinne ja jatkoi matkaa metsään. Nyt jo se yksi onnistunut nouto riittää minulla, ja olen erittäin tyytyväinen siihen :)

Luovutusta pitää alkaa hiomaan, kun Netta tiputtaa damin minulle eteen maahan. Maltilla eteen päin kuitenkin, etten liian monta askelta mene kerralla eteen päin, kun nyt olemme menneet pari askelta taakse päin.

On nuo tolleri vauvat suloisia! Ensimmäisiä kuvia Netasta.

Muitakin pieniä harjoituksia teimme esim. seiso-istu-maahan vaihtoja, seuruu, käännöksiä, paikallaanoloa...

Netta yleensä pimeällä pelkää kaikkia ihmisiä ja alkaa haukkumaan ja murisemaan niille. Koti pihalla kun treenasimme, niin, kun naapurista lähti mieshenkilö pois ja käveli meidän ohitsemme, ei Netta välittänyt hänestä. Kyllä se sitä katsoi, mutta mitään ääntä ei päästänyt, eikä muutenkaan vaikuttanut hermostuneelta, vaan sivu käskyn alla istui sivullani ja henkilö ohitti meidät n. metrin päästä. Hienoa neiti!

Työt saivat iltaruuaksi sika-kalkkuna-kana liha sekoitusta (MUSH) sekä Orijenin pentu kuivaruokaa sekoitettuna. Hyvin maistui ja nyt koirat nukkuvatkin tyrmässä pitkin lattiaa.

Huomenna taas uudet kujeet, toivottavasti itellä ei jumit ja säryt pahene, että pystyisi edes jotain tekemäänkin. Myös valokuvaamaan pitäis päästä koiria johonkin, kun tähänkin postaukseen piti vanhoja kuvia Netasta kaivaa.

Rennompi päivä

Aamulla emme niin varhain lähtenytkään, mitä ensin meinasin. Perillä kuitenkin olimme varmaan n. klo 10 jälkeen. Mukava sää oli, aurinko paistoi lämpimästi, eikä tuullutkaan kylmästi. Mietiskelin kyllä, että miten koiran tassujen käy, kun maa oli kuurassa, mutta ehjät olivat, kun autolle menimme. 

Nikon D3300 + Nikkor 50mm f/1.8

 Menimme vanhalle kotikylälleni, Mellakoskelle. Minulla oli selvät suunnitelmat, että minne menen koiran ja poikani kanssa, eräälle vanhoille pelloille. 

Aluksi Siru ei viereltämme lähtenyt minnekkään, menimme pitkän matkaa aluksi, niin, että koira oli max 2m päässä meistä. Pikku hiljaa alkoi tekemään pidempää lenkkiä, pisin lenkki oli varmaan n. 30-40m päässä meistä. Hiljaa hyvä tulee... Paljon käytti nenää siellä, onhan pennulle kaikki hajut uusia. Ilmavainuakin otti välillä, ja välillä löytyi haju jonka perään lähti juoksemaan, mutta uskallus ei riittäny mennä kauas. Paljon nälyi edellisen yön jälkeisiä hirven jälkiä, niitä Siru vain haistoi hieman ja jatkoi matkaansa, onneksi. Tielle takaisin päästyämme alkoi koira käyttäytyä  kummallisesti, en tiedä ottiko jotain hajua, vai mikä vaivasi. Kovin kuitenkin nokka kävi maassa ja ilmassa, sekä välillä vingahteli. Jälkiä ei tiellä näkynyt, edes Sirun jäljet eivät painautuneet lumeen. 

Sirun mentyä takaisin autoon, pääsi Netta vuorostaan vähäksi aikaa jolkottelemaan pellolle. Totta kai neitiä piti hieman valokuvata. Vaaleat maastot ja punainen koira, kyllä oli ilo silmälle. 

Tänään en ole Netan kanssa tehnyt mitään muuta, eli saa viettää ainakin tämän päivän vapaata treenaamisesta. En halua taas ajaa koiraa samaan tilanteeseen, ettei enää treenaaminen kelpaa. Vaikka emme kyllä ole koskaan useana päivänä  peräkkäin treenanneet, että en usko että olisi siihen väsynyt... Mutta kuitenkin, välipäivän sai nyt pitää Netta ja näillä näkyminen huominen ja ylihuominenkin menee löysäilessä :D 

Sirua lähden huomenna käyttämään metsässä, luultavasti lauantainakin. Katsotaan nyt säätä minkälainen on. Vielähän ei Sirun treenaaminen ole niin "vakavaa" etteikö pystyisi käyttämään peräkkäisinä päivinä. Asia on eri siinä vaiheessa, kun koiralle kilometrejä alkaa kertymään metsässä. Nyt pääasiana meillä on oppia liikkumaan kauempana meistä. Tietenkään meitä ei haittaa, jos ajo käynnistyisi ;) 

Iltapäivällä lähimme käymään mutkan Torniossa ja likat pääsivät matkustelemaan peräkonttiin. Siruhan ei kovin innostu autoon menosta, se ei yhtään tykkää autoilusta. On se hieman rauhoittanut käytöstään autossa... Tulo matkalla Siru meinas pistää kontissa rähinäksi Netan kanssa, mutta emännän komento palautti rauhan takakonttiinkin. Kotiin päästyä syykin selvisi, olivat saaneet koirien herkkupussin haltuun ja pussin sisältö mennyt makeisiin suihin...

Loppuun vielä yksi rehu.

Toimintaa aamusta iltaan

Eihän se aamulla Sirun kanssa metsään lähtö mennyt niin kuin elokuvissa. Tarkoitus oli olla metsässä klo. 7 jälkeen, mutta heräsimmekin vasta klo. 9. Tunnin päästä herätyksestä olimmekin jo melkein perillä, sinne minne aioin mennä. 

Alta poiiiiis!

Metsässä olimme Sirun kanssa noin 40min. Välillä kävelimme eteen päin ja jäimme odottamaan mitä kaveri meinaa. Sitten, kun koira alkoi jaloissamme pyöriä - menimme taas jonkin matkaa, ja jäimme paikalleen odottamaan. Hyvin koira irtaantui meistä, eikä vain koko ajan vierellämme ollut. En tiedä kuinka kaukana pisimmilleen kävi, mutta koko aikaa ei näköetäisyydellä ollu. Hieman meinasi kai Sirulla pelottaa, kun lähettyvillä oli suomenajokoira työssään ajo käynnissä. Ajon haukkua kuunteli tarkkaavaisena välillä, jolloin usein tuli vierelleni. Hajuja ei ollut, tai ainakaan Siru ei niitä löytänyt. Aamulla olisi tarkoitus lähteä muita maisemia katsomaan n. 40-50 km päähän meistä, toivottavasti pääsemme ajoissa ylös! 

Netta odotti meitä autossa sen ajan, kun olimme metsässä. Autolle päästyämme löysäsin Netan autosta, jotta koirat saivat leikkiä, ja Nettakin sai juosta vapaana. 

Tytöillä on nyt kahtena peräkkäisenä yhteisenä vapaana ulkoilu kertana tunteet kuumentuneet hieman liikaa, tänäänkin alkoivat neidit ottamaan yhteen. Korvatkin jopa löytyivät, kun kerran karjaisi niille, ja rähinä loppu siihen. Mulkoilivat vähän aikaa toisiaan ja lähtivät sitten hetkeksi omia reittejä tutkimaan. Kauaa eivät toisistaan erossa olleet, vaan jatkoivat sitten leikkejään. Toisen kerran meinasivat alkaa myöhemmin ottelemaan, mutta silloin pelkät örinät ja mulkoilut riittivät saamaan Sirun alistumaan. Toivottavasti eivät ainakaan pahemmin ala ottelemaan...

Viime yönä oli luntakin hieman tullut meidän juoksut paikoille!

Kotiin palattuamme, kerkisimme pari tuntia hengähtää, kun lähdimme tapaamaan labradorinnoutaja Fannia ja hänen omistajaansa. Tiedossa oli jälleen vapaana rallittelua. 

Siruhan nyt ei isojen tyttöjen perässä pysynyt, mutta kovasti sekin yritti. Nyt ei kukaan yhteen ottanut, Netalla vain välillä ärsytti, kun Siru oli niskassa kiinni, mutta isompaa rähinää ei tullut. Hyvä niin. Fanni on kyllä mukava luonteinen koira kaveri tytöille, tai ainakin Netalle :) Sirun vapaana juoksemisista ei tietoa ole, että kuinka kauan tohtii vapaana pitää. Tunnin verran saivat koirat yhdessä temmeltää, kunnes kotiin lähdimme jälleen keräämään Netan kanssa voimia illan treenailuun.

Illalla kävimme noin tunnin verran samaisella kentällä pyörimässä toko hommien merkeissä, kuin missä eilen olimme. En voi muuta sanoa, kuin, että olen erittäin ylpeä tuosta likasta, kuinka paljon sillä on yritystä oppia, ja suorittaa liikkeitä <3 Aivan eri innolla mukana treenissä, kuin esim. kuukausi sitten. Harmi kun ohjaaja ei ole tarpeeksi osaava, mutta ehkä saamme ensi viikolla fiksummilta ohjeita ja opastusta! :) 

Siru katsoo ylhäältä, kun muut rallattelevat alhaalla ja vastakkaisella puolella.

Kokeilimme jälleen useampia juttuja. Otin jopa damin ja pitkän liinan mukaan, jos uskaltaisin noutoa kokeilla liinan avulla. 

Sivulletuloa ja seuruuta tuli useamman kerran harjoiteltua lisää, mutta lähinnä harjoittelimme uutena asiana eteen istumista luoksetulossa, Netta kun tarjoaa automaattisesti sivulletuloa... Hetken harjoittelun jälkeen, ei se heti ollut pomppaamassa sivulle. Välillä jäi liian kauas istumaan, suorassa kylläkin, mutta silloin, kun lähelle tuli istumaan, oli se hieman vinossa, niin kuin olisi sivulle kohta syöksymässä istumaan. Eiköhän sekin asia ala kehittymään paremmaksi, kun säännöllisesti treenaamme. 

Nyt meillä oli treenatessa vähän enemmän häiriötä, kuin eilen. Oli enemmän kävelijöitä, sekä yksi koirakin siellä eräillä lenkkeilijöillä haukkui. Eräs kävelijä tuli jopa häiritsemään meitä ja alkoi lääppimään Nettaa... Minähän en viitsinyt mitään sanoa, vaikka mieli teki...Muut liikkujat kyllä kiinnostiva ja niitä vlkuili, mutta malttoi hyvin olla myös kontaktissakin. Hieno tyttö <3 

Sitten oli liinan ja damin vuoro.

Noudoissahan on ollut nyt ongelmaa, niin palauttamisessa, kuin ylipäätään koko noudossa. Lähtenyt kyllä damia noutamaan, mutta damin luo päästessä jättänyt damin siihen ja lähtenyt jatkamaan muita touhuja. Myös tehnyt niin, että on saattanut damin ottaa, mutta sitten pitkän aikaa rallatellut minun ympärillä damia. Loppujen lopuksi on_saattanut_tuoda sen minulle... Olemme nyt enemmän kotona tehneet vain kiinnipito harjoituksia. 

Teimme kaksi melkein onnistunutta noutoa. Ensimmäisellä noudolla en millään meinannu saada damia käteen, vaan tiputteli sitä eteeni. Muuten hyvin odotti nouto käskyä, sekä spontaanisti otti damin ja palautti hyvin minulle sen, tiputteli vain maahan luonani. Annoin koiran ottaa damin niin monta kertaa suuhun, että minä sen sitten suusta sain otettua. 

Toinen nouto meni nappiin, eikä luonani sitten enää tiputtanutkaan maahan sitä. Nyt taas annetaan noutojen olla jäähyllä, ja jatketaan kiinnitpitoja. 

Damin kanssa treenasimme myös muutakin. Damin koiralle suuhun ja kävelimme pitkin kenttää koiran kantaen damia. Tämäkin sujui ongelmitta ja koira irroitti damin vasta silloin, kun annoin luvan luovuttaa sen minulle. 

Netan mielestä kentän vierellä olevien rakennusten luona oli mörköjä joille piti välillä murista ja haukahdella. Kävin koiran kanssa kävelemässä ja katsomassa mitä siellä näkyy, joka sitten joksikin aikaa välillä rauhoitti tilannetta. Tai, no eihän sitä koskaan tiedä, jos siellä joku oikeasti kyttäsi meitä ja meni piiloon meidän sinne mennessä :D kyllä siinä vähän rupesi pelottamaan, kun Netta ensimmäisen kerran alkoi sinne päin murisemaan, pimeä kun oli. Selvittiin kuitenkin ehjin nahoin kotia ;) 

Kaunein <3

Sirun kanssa kotona harjoittelimme ihan vain perus istumaan ja maahan menoa, piika on kaikkensa antanut jo tänään muutoin.

Koirista kyllä huomaa, että ollut vauhdikas päivä. Kumpikin nukkuvat pitkin pituuttaan, toinen lattialla, toinen sohvalla. Kohta täytyy itsekin siirtyä unten maille, kun aamulla olisi aikainen herätys.

Tokoilua ja pönötystä

Meillä on nyt pidemmän aikaa ollut taukoa Netan kanssa treenailusta. Emme siis ole mitään kunnolla treenanneet, jotain pientä vain kotona sisällä. Koiralta jossain vaiheessa katosi into mihinkään ja nouto hommat varsinki ovat menneet ihan onnettomaksi perseilyksi. Ei muutako muutama askel niissäki hommissa taakse päin... Olenkin sen verran damia nyt näyttänyt, että olemme kiinnipito treeniä vain tehneet. Luoksetulon kanssa myös alkoi näkymään ongelmia. Lyhyesti sanoen siis, on meillä melkeinpä kaiken kanssa ongelmaa nyt näkyny. 

Viime viikolla kävi labradorinnoutaja herra Luka leikkimässä tyttöjen kanssa.

Tänään oli sitten SE päivä, kun päätin, että kokeillaan jälleen tokoilua. 

Ensin päivällä vähän kontaktia kateltiin ja sivulletuloa seinän vierellä. Kontaktia otti paremmin, kuin koskaan tähän mennessä. 5min tuokio pidettiin, ja huomasin, että koira on tarmoa täynnä. 

Illalla menimme eräälle hiekkakentälle palauttamaan koiran mieleen liikkeitä. Rauhoittumisella aloitimme, koska Netta oli melkoisesti virtaa täynnä. 

Kaiken kaikkiaan otimme hieman kaikkea mitä olemme tähän mennessä harjoitelleet. Seuruu ei oikein meinannut ensin luonnistua koiralta, mutta hihnan pois ottaminen auttoi asiaa. Oli muuten parhaimpia seuraamisia koskaan ikinä tähän mennessä! 

Paikallaanolokin sujui lähes ongelmitta. Ensimmäisellä kerralla ei malttanut paikallaan pysyä, mutta sen jälkeen toistot onnistui täydellisesti. 

Liikkeestä maahan menoa kokeilimme muutaman kerran, se ei kyllä yhtään onnistunut nyt. 

Lopuksi annoin Netan vapaana juoksennella kentällä ja samalla harjoiteltiin luoksetuloa. Jonku kerran tuli ongelmitta, mutta sitten löytyi kiinnostava haju ja korvat katosi. Pari kertaa kutsuin luokse - ei vaikutusta, joten lähdin koirasta pois päin erään kentän reunalla olevan rakennuksen taakse. Ei mennyt kuin hetki, kun koira tuli etsimään minua. Sen jälkeen tuli joka kerta luokse kutsusta. 

Hetken rallittelun jälkeen Netta autoon - Siru ulos. 

Sirun kanssa otimme jonkun toiston paikallaanoloa. En ulkona pitkiä matkoja lähtenyt pois, vaan ensin ihan pari askelta taakse päin ja heti takaisin. Jonkun toiston jälkeen parin metrin päähän koirasta.

Vähän näyttelytreeniä teimme. Näyttelypannan ja -hihnan laitoin koiralle ja vähän juoksimme ees taas ja ympyrää, niin että koira vain ravasi. Myös tietenkin liikkeestä seisomaan jäämistä harjoittelimme, eikä neiti kertaakaan tarjonnut istumista tai maahan menoa. Olemmehan me tuota seisomista ja asettelua harjoitelleet paljon sisällä. 

Siinäpä Sirun treenit. Eivät kestäneet kuin max 10 min. Ensin annoin Sirun juoksennella vapaana kentällä, ottaen samalla luoksetulo harjoituksia. Sirun luoksetulo on paljon, paljon parempi, kuin Netalla... 5min sai vauva yksin tallustella, kun Netan päästin leikkimään. 

Tytöt sai varmaan 15min verran yhdessä vapaana leikkiä ja tutkia kentän reunoja. Samalla tietenkin luoksetulo harjoituksia tein. 

Tähän iltaan olen erittäin tyytyväinen kummankin neidin kohdalla, erityisesti Netan. Tauko teki koiralle hyvää. Onhan Netta kuitenkin edelleen pentu, eihän sillä ole ikää, kuin reilu 10kk. Sirulta taas en hirveitä vaadikaan, vauvalla ikää vasta n. 3½kk. Sirun kanssa on kuitenkin tarkoitus yrittää tokoilla myös, se voi olla ehkä helpompi tapaus, kuin Netta(?) Siru on paljon rauhallisempi luonteeltaan, mutta kuitenkin sitä tietynlaista tarmoa ja ripeyttä löytyy. Netalta löytyy ripeyttä ja reippautta, mutta helposti voi alkaa höseltämään.

Aamulla lähden poikani kanssa käyttämään Sirua metsällä, kun kuitenkin Sirun tärkein työ meillä on alkaa ajamaan jänistä ja mahdollisesti myös muutakin. Saa nähdä miten meille käy. Ilman Nettaa ei ole kertaakaan käynyt, mutta on kyllä  hyvin irtautunut ihmisistä, eikä ole vain Netan perässä juossut siltikään. 50m on ainakin ottanut etäisyyttä tähän mennessä muista, ja tutkinut kiinnostuneena maastoa.

Huomenna myös suunnitelmissa on päivällä käyttää Netta treenikaveri Fannin kanssa juoksemassa ja leikkimässä, illalla sitten pistetään jälleen treenivaihde päälle :)

Netan treenikaveri.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Tekemistä ja menoa on ollut aivan liikaa, kun ei ole ehtinyt, eikä muistanut mitään tännekkään kirjoitella. 

Sirun meille muutosta on tullut viime viikolla JO 4 viikkoa täyteen?! Mihin tämä aika on mennyt? Tuntuu ettei pentu olisi asunut meillä, kuin pari viikkoa vasta.

Hyvin on pentu kotiutunut ja alkanut oppimaan "talon tavoille", mitään kamalan suuria tuhotöitä ei ole tehnyt. Mitä nyt jotain lehtiä/wc-paperia on silputtuna löytynyt, kun emme ole olleet näkemässä. Keittön tuolit ja muut huonekalut on onneksi jättäny rauhaan, mutta varmuuden vuoksi tilasin tököttiä jonka_pitäis_estää ei toivttujen kohteiden pureskelua. Vielä en ole minnekkään suihkutellut ainetta...

Luonteeltaan Siru on rauhallinen, isolla R:llä, rakastaa sohvalla tai omalla pedillä nukkumista. Netta viihtyy enimmäkseen lattia tasolla, mutta vasta kun kipeänä olin, niin koira nukkui kanssani sohvalla flunssaa parantaen.

Kovasti välillä Netan kanssa leikkien yhteen ottavat, Netta on usein se selkään saava osapuoli ja jättää leikin kesken, kiitos penskan naskalihampaiden. Sirun luonteessa olen huomannut möksähtämisen ja mullistelun, jos kielletään pentua jostain asiasta, käsketään pois jotain tms - menee usein silloin pentu jonnekki mököttämään. Mököttäminen voi kestää pitkänki ajan. Netta taas ei usein välitä mistään mitään, toiminnon kyllä lopettaa tms mistä komennon/kiellon saanut, mutta erittäin harvoin lähtee kokonaan paikalta pois ja jos pois lähtee, tulee melkein heti takaisin illistelemään.Siru on oikein reipas ja rohkea tutustumaan uusiin ihmisiin ja asioihin, eikä uudet tilanteet paljoa pelota. Netta puolestaan on kovin epävarma kaikesta.

Netta on koko ajan paremmin hyväksynyt tulokkaan. Korjaan - onhan se hyväksynyt tulokkaan heti ensi silmäyksellä, mutta tiettyihin tilanteisiin hyväksyy pennun koko ajan helpommin.

Luiden päälle kovasti murisi ja örisi, nyt luut voivat olla meillä vapaasti lattialla. Välillä jos Netalla on joku oikein mahtavan herkullinen puruluu(esim. jos uusi on), voi se vähän murista. Lelujen päälle meinas olla vähän samanlaista, mutta se on täysin unohtunut. Aina kuitenkin pitää kisata ja "tapella" samasta luusta ja lelusta, ikinä ei kelpaa vapaana oleva.

Samalle ruokakipolle päästää pennun, aluksi murisi jo metrin päästä. Tietenkään meillä ei koirien anneta samasta kiposta syödä, vaan pentu päässyt livahtamaan Netan kipolle. Pennun läheisyys nukkuessa on kovasti ahistanut, viikon(?) aikana alkanut toisinaan hakeutumaan pennun viereen nukkumaan. Yöthän Siru nukkuu meidän kanssa sängyssä, Netta ramppaa sängyn ja lattian väliä.

Yöt on muutenkin mennyt oikein mukavasti, yhden käden sormilla voi yöt laskea, milloin on pitänyt pentua yöllä ulkona käyttää. Muuten on sikeää unta nukkunut koko yön.

Viime viikolla meillä aloitettiin koirille uusi ruoka, Orijenin penturuoka. Rauhallisesti olemme aloittaneet uuden ruuan entisten ruokien seassa. Tähän mennessä ei kummankaan maha ole oireillut uudesta ruasta.

Tähän mennessä Netta on syönyt ProBoosteria ja Siru Canamia ja Pure Naturalia. 

Öljyjäkin koirille menee. Netalle Nutrolin iho & turkki, sekä Sirulle Nutrolin pentuöljy. 

Netan kanssa nouto treenailut ovat ottaneet pahasta takapakkia juoksujen jälkeen. Juoksujen aikana Netta ei ollenkaan nähnyt damia, jätin koko nouto treenit tauolle.

Nyt Netta ei ollenkaan palauta damia, ei välttämättä edes ala kantamaan, vaikka innokkaana lähteekin noutamaan. Jäädytän kokonaan noudot, keskitytään damin kiinnipitoon ja kantamiseen, sekä tokoiluun aletaan panostamaan.

Sirun kanssa olemme tähän mennessä vain harjoitelleet kotona arjen asioita.

Rakennetta, pari viikkoa vanha kuva.

Esittäytymisiä

Äh, nyt on viikko pyörähtänytkin edellisestä postauksesta, mutta nyt kuitenkin esittäytyy Matkakosken Lapintähti, eli tutummin Siru. 

Meillehän vihdoin ja viimein keskiviikkona muutti pienen pieni Eestinajokoira tyttönen. Neitokainen on valloittanut meidän koko perheen aivan kokonaan, myös muutama meillä käynyt vieras on kehunut, että kuinka mukavan rauhallinen pentu on.

Siru on melko rauhallinen luonteeltaan. Sylissä olemisesta pitää kovasti ja nukkuma paikkana kelpaa vain sohva. Kovin tykkää kokeilla upottaa hampaita joka paikkaan, joka ei tietenkään ole toivottua toimintaa. Eniten hammasta on saanut olohuoneen tuolit. Netan kanssa ovat alkaneet tulemaan hyvin toimeen, välillä pitää komentaa Nettaa rauhoittumaan, kun tuntuu olevan liian kovakourainen. Näitähän ei voi ainakaan toistaiseksi jättää kahdestaan samaan huoneeseen esimerkiksi silloin, kun olemme töissä. Löytyy pennusta kovasti luonnettakin, on saanut Netta juosta pientä pakoon, kun sillä on hermot mennyt ja hammasta tulee, jos menee liian lähelle. 

Netta pienenä oli aivan erilainen. Tavaroita ja huonekaluja ei niinkään tuhonnut ja jyrsinyt, mutta ihmiset saiki niiden edestä kyytiä. Pojallemme on jouduttu täysin uudistamaan housuhylly, kun kaikki housut Netta tuhosi pienillä hampaillaan roikkumalla lahkeissa kiinni. Totta puhuen, on se hieman jyrsinyt eteisen lattialistoja... Mutta siihen jääki Netan asunnon/tavaran tuhoaminen. 

Muutenkin Netta oli (ja on) paljon vilkkaampi tapaus, sekä pennusta asti arka ja pelokas vieraita ihmisiä kohtaan. Arkuutta ja epävarmuutta edelleen vieraita lähestyessä, myös esiintyy kodin puolustamista, jos joku tulee oven taakse tai yllättäen sisälle asti... Pihallakin kaikki äänet on olleet todella pelottavia, ja pentuna istui vain portailla, kun ei uskaltanut muuallakaan olla.

Siru ei ole tähän mennessä pelännyt mitään. Ulkona ei välitä äänistä, reippaasti tutustuu paikkoihin ja vieraat tervehtii iloisesti. Sisällä vain on Netan haukkua säikähtänyt, kun Netta yllätys yllätys pisti möykän pystöön kun ukkoni tuli kotia, eikä koira heti nähnyt kuka tulee.

Kotiuttaminen on mennyt meillä mukavasti, eikä vielä näiden päivien aikana ole ongelmia tullut. Yöt nukkuu hyvin, kerran saattaa käydä hereillä yön aikana. Netta vain hieman aiheuttaa päänsärkyä, mutta eiköhän sekin ala asettumaan, toivottavasti. Sillä on vähän meinannu unohtua öisin mitä tarkoittaa sisäsiisteys... 

Netalla edelleen juoksut jatkuu, eikä nyt olla mitään tehty muuta kuin kävelyllä käyty. Pennun tulosta asti Netta on ollut paljon virkeämpi ja iloisempi. Juoksujen alettu Netta on vain masistellut jossain asunnon nurkassa, eikä koko koiran olemassa oloa ole huomannut. Mukava kun piikakin on virkistynyt :)

Netta pääsi kesällä biitsille mukaan.

Juoksuilua ja shoppailua

Aikaa on hieman vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta eipä meillä ole juuri mitään tapahtunut  kuluvan viikon aikana. 

Tiistaina alkoi Netalla odotetut ensimmäiset juoksut. Sen jälkeen koira on ollut väsynyt, nukkuu vain. Onhan piika rauhallinen kotona, mutta en mie silti näin rauhalliseen koiraan ole tottunut, kun ei olemassaoloa edes huomaa. Erittäin karvaisesta sohvasta huomaa, että kyllä täällä jokin nelijalkainen asuu... Eli karvanlähtö on nyt järkyttävä.

Netta Toller Showssa

 Netta on saanut olla rauhassa tämän viikon. Tiistai iltana kävimme kuitenkin tapakasvatuskurssilla, joka oli nyt kolmas kerta. Juoksuista huolimatta, käymme siellä joka kerta, jos vain työvuorot saan sovittua. 

Tällä kolmannella kerralla huomasin kyllä, että koirassa on jotain eriä, eli taitaa juoksuilla olla osaa asiaan. Koira oli koko ajan hermostuneempi, kuin ennen, eikä välillä millää kuunellut minua. Lopussa se oli jo täysin repiny pelihousunsa, eikä malttanut asettua. Välillä en saanut sitä ollenkaan kontaktiin, eikä muutenkaan käskyjä totellut, vaan teki aivan erillä tavalla. Toki voi asiaan joku muukin vaikuttaa, mutta epäilen kuitenki juoksuja, sen verran kuitenkin käytös erosi normaalista, eikä ikinä ole ollut tällainen. Eipä tuosta kerrasta jääny muuta mieleen, kuin pään sisällä kuuluvat kirosanat :D Seuraavalla kerralla en vaadi koiralta hirveitä, enemmän olemme kuunteluoppilaana. 

Kaunis Netta <3

 Eilen kävimme katsomassa meidän pientä vauvaamme, jonka isäntä nimesi Siruksi. Itse en yhtään pidä nimestä, mutta olkoon nyt. Ehkä mie joskus totun siihen...ehkä... Nimen valinnassa minua kuunneltin sen verran vain, kun sanoin, että miettiä sellainen nimi, että koirat eivät sekoita niitä toisiinsa, muuten minun ehdotukset lytättiin heti.

Meille meinasin eläinkaupassa jo ensimmäinen perheriita tämän koiran suhteen tulla, kun emme tulleet pantojen valinnassa yhteisymmärrykseen :D Toinen halusi niittejä, toinen pinkkiä.  Lopputuloksena kuitenkin päätimme ostaa vaaleanvihreän pikkuruisen pannan ja samaan sävyyn hihna. Paikallisesta liikkeestä käyn ostamassa nahkapannan, kun saan koiran matkaan sovittamaan sitä.

Sirun ensimmäinen oma hihna, panta samaa kuosia. 

Pikkuinen oli viime näkemästä kasvanut hurjasti, koko eroa en aluksi meinannut huomata viime kertaiseen nähden, mutta kun pennut menivät petiin nukkumaan, niin silloin huomasin eron. Olihan se paljon kasvanut. Netta ja Siru pääsivät tekemään ensimmäistä kertaa tuttavuutta. Netan ensi reaktio pennusta oli hyvä, kovasti pikkuinen kiinnosti, hyvässä mielessä. Aluksi näytti Netta olevan hieman ihmeissään mikä isännällä sylissä on.  Eiköhän niistä kaverit tule :) 

Siru kotiutuu ensin viikon keskiviikkona!

Mukaan saimme kasvattajalta Sirun eväät ja Mustin & Mirrin penturepun.

Eilen kävimme vähän shoppailemassa koirille jotain pientä ja vähän isoakin. Ensimmäinen koiraportti ostettiin ja tänään Netta on päässyt testaamaan miltä tuntuu olla meistä portin toisella puolella. Rauhassa laittoi nukkumaan. Tarkoitus on aluksi pitää koirat erillään portin avulla, kun olemme pois kotoa. Pennusta ei ole vielä Netalle mitään vastusta ja Netalla on liian kovat otteet. Myös Netalle ostin ensimmäisen shampoon, tai onhan meillä joku halvin pentushampoo ollut. Ei mitään hajua minkälainen on, mutta myyjän kanssa katsoimme vaihtoehtoja ja päädyin tuohon. En enää edes muista miksi valitsin tuon, mutta testataan! Mukaan ostin myös laimennuspullon.

Shampoo, Djur Magazinet, Haaparanta.

Portti, Musti & Mirri, Tornio.

Huomenna lähdemme kohti Siikajokea epävirallisiin pentunäyttelyihin. Avomies ja poikamme lähtevät minulle matkaseuraksi. Isäntä lähtee tutustumaan näyttelyihin, kun totta kai lähtee itse esittämään tulevaa koiraansa tulevaisuudessa ;)

Toller Show 2015

Huhhuh, nyt on Toller Show reissu tehty. Kilometrejä kertyi oikein mukavasti, eikä ite tarvinu kilometriäkään ajaa koko reissulla, eli luultavasti minä tuun seuraavan reissun ajamaan, jos jonnekkin yhdessä lähetään :D  Nyt onneksi ollaan kotona, koirakin näyttää oikein tyytyväiseltä. Näyttelypäivä oli oikein mainio säältään.

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun ite koiran esitin kehässä, muutamaa mätsäriä lukuun ottamatta. Jännitys oli kamala aamulla ennen, kuin ensimmäiset kehät edes alkoivat. 1.5h verran sain koota itseäni ja kehässä ei juurikaan hirveästi enää jännittänyt! Netta esiintyi minun mieleen aivan kivasti, ottaen huomioon, että tosiaan ite olin ensimmäistä kertaa, ja koirakaan ei ole niin hurjan oppinut misseilyyn. Pelkäsin koko ajan että Ninja Netta tekee paluun, ja aloittaa mätsäreissä esiintyvää hyppy käyttäytymistä myös oikeassa kehässä, mutta jalat taisivat koko ajan pysyä maassa. Tuomari oli oikein mukavan oloinen ja kehui koiraa kivaksi ja lupaavaksi pennuksi.
Samalla minut pistettiin myös pariin muuhunki kehään, Kasvattaluokkaan sekä Paras pää ja ilme - kehään. Kasvattajaluokkaan olin jo vähän varautunut, mutta toivossa, että joku muu menisi minun puolesta. Paras pää ja ilme - kehä tuli yllätyksenä. Kaikesta kuitenkin olen selviytynyt, joten JOS en nyt tulevaisuudessa ihan näin paljoa hermoilisi. Jos me nyt ikinä kunnolla pääsemme Netan kanssa kehäilemään, katsotaan miten kehittyy. Pieneksihän Netta tulee jäämään, oli totuttelu seurata pari päivää isompia tollereita, kun on tottunut tähän kirppuun. Silti en koiraa vaihtaisi mihinkään muuhun <3 Onhan meille tulossa toinen vauva lähiaikoina, ja siitä minulla on kutina, että voisi olla tulevaisuuden lupaus kehissä. Mutta tulevaisuudessa tiedämme, miten kumpikin pentu kehittyy. Toivottavasti nyt edes toisen kanssa voimme tätä lajia harrastaa.
 
Huomenna, maanantaina, Netta saa kotona levätä koko päivän rauhassa, kun jälleen tiistaina iltapäivällä suuntaamme tapakasvatuskurssille, emmekä ole edes, kuin pari kertaa harjoitelleet "kotiläksyjä", mutta olemmepa nyt kuitenkin jotain harjoitelleet. Pitäisi myös saada hankittua variksia Netalle, että pääsisimme myös niillä treenaamaan noutojuttuja tai ylipäätään edes näyttämään koiralle. Äääh kun nuo noutohommat on jääny nyt vähemmälle...

Näyttelyissä tapasin ensimmäistä kertaa Netan sisarusta sitten kasvattajalta lähdön jälkeen. Hillitön Lumimyrsky, Kajo, joka näyttelyissä sijoittua Vsp:ksi. Kajo oli aika vilkas kaveri, tummempi Nettaa sekä omisti mustan nenun, on niillä kuitenkin naamassa jotain samaa näköä, vaikka merkit ja väritykset aivan erinlaisia ovat. Facebookin ja Instagramin kautta olen nähnyt kuvia Netan yhdestä veljestä sekä ainoasta siskosta ja veli Nando voisi erinvärisen nenun kanssa mennä täysin Netasta.
Kuviakin olisi joitain, mutta väsymys ei anna periksi niin, että jaksaisi alkaa käymään läpi niitä... 

Nettahan tosiaan sijoittui näyttelyissä PEKN1 KP PNP2

Loppuun arvostelu:

"Miellyttävä vaikutelman antava nuori neiti, siro pää, hyvä ilme, hyvä kaula, selkä ja häntä. Etukulmaukset vielä kovin niukat, takakulmauksissa jo etuosaa enemmän voimaa. Lupaava rintakehä, hyvä raajaluusto, hyvät käpälät, hyvälaatuinen karvapeite, jossa kauniit värit. Hyvät keveät sivuliikkeet, takana vielä ahtautta, miellyttävä käytös, esitetään kauniisti."
 Tuomari: Pia Itkonen

Väsynyt neiti ei jaksanu enää istua. :)

"Kotikentällä" treenailua

Tänään olisi ollut avoimet treenit, jonne oli useampi koirakko menossa, mutta päätinkin, että lähden sittenkin jonnekkin metsään harjottelemaan noutoja ja siellä päätteeksi tai ennen treenataan näyttelyihin. Ei sitten kuitenkaan menty sinnekkään, kun meille vieraita tuli. Illalla kuitenkin mietin, että pakko lähteä pönötys treeniä tekemään, joten suuntasin meidän takapihalla sijaitsevalle pienellä jalkapallokentälle.

Kyseisellä kentällä olemme kerran vain kokeilleet jotain treeniä tehdä, mutta Netta pisti siellä kaiken ranttaliksi, enkä sen jälkeen ole kivaa kenttää hyödyntänyt. Vaan tänään sitten kenttä osoittautua oikein mainoiksi paikaksi treenata! Pirusti vain oli pientä mäkäräistä siellä, joten piti liikkeessä olla melkein koko ajan ettei ihan elävältä syödyksi tule.

Kehässä juoksua mätsäreissä, joissa sijoitus oli BIS7

Pientä sensurointia...

Pönötys harjoitusta emme niin hurjan kauaa jaksaneet tehdä, jonkun aikaa seisomista ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Meinaa tuo maan vetovoima olla niin voimakas, että koira tahtoo aina laittaa istumaan...  Nettaa kun ei kestä alkaa kehässä asettelemaan, menee ihan jäykäksi pötkyläksi, eikä ole silloin edukseen, joten istumaan ei kestäisi laittaa. Eipä niistä harjoituksista mitään kummempaa sanomista ole, ihan mukavasti ne alkoivat menemään kun koira tajusi jutun, eli sen seisomisen. Jos vielä ennen sunnuntaita ehtisi jotku pikaiset treenit pitää ja toivoa ettei koira ole sitten sunnuntaina kehässä täysin kyllästynyt touhuun...

Pönötyksen jälkeen vähän jonkunmoista Tokoa reenattiin. En mitenkään tarkasti ole ite perehtynyt tokon sääntöihin ja luokkien liikkeisiin jne. Olemme sekalaisesti tehneet eri juttuja :D

Tarkoitus on nyt alkaa enemmän perehtymään oikeasti kunnolla lajiin, jos joskus vaikka lähtisimme kisoihin...! :) Treeni seurasta olisi paljon hyötyä ja kivempaahan se olisi jonkun kanssa yhdessä.

Viime viikonlopun näyttelyissä KP ja ROP-Pentu

Treenien hienoin asia meille oli, että tokoilimme Netta vapaana. Kertaakaan ei omille teilleen lähteny, vaan innoissaan minun kanssani kentällä oli. Kyllä se on nykyään niin intoa ja yritystä täynnä, mutta liian usein yritän edelleen välttää koiran kanssa "tosissaan" treenaamasta. Kyllä joka päivä joitain pieniä harjoituksia tehdään, mutta sinänsä tällaisia treenejä teen harvakseltaan. Nyt näki selvästi kuinka koira nauttia yhdessä tekemisestä <3

Ensimmäinen Netalle itse tehty hihna

Olen  keksinyt uuden "harrastuksen", näyttelyhihnojen nypläämisen. Tarvikkeita olen Antassusta tilannut, lähes kaikki, mitä minulla on, on sieltä tilattu.

Pari olen itselle tehny, ja yhden kaverin ajokeille. Tollershowhun totta kai piti uusi tehdä tänään, pitää vain uusi panta käydä huomenna ostamassa näyttelyihin.

Toinen itse tehty, kaverin ajokeille

Tänään punottu hihna Tollershowta varten ;)

Tapakasvatuskurssin toinen kerta

Toisen kurssi kerran alku ei alkanut yhtä hienosti, kuin ensimmäinen. Netta ei millään halunnut rauhoittua, vaan kiljahdellen ja syöksyillen aloitti kurssin. Aikaa meni, että neiti alkoi rauhoittumaan.

Ensimmäisenä ohjaajat kävikät koirakoittain läpi sivulle tuloa. Tätähän me kyllä olemme harjoitelleen jo pienestä asti, mutta koiralle oikea paikka on vielä hakemisessa. Välillä istutaan edessä sivuttain varpaiden päällä, välillä paikka voi olla selän takana. Usein kyllä suunilleen oikea kohta löytyy, tai ainakin ahkerasti etsii oikeaa paikkaa. Minua neuvottiin vaihtamaan palkkaus käsi vasempaan käteen, kun tähän asti olen palkannut oikealla kädellä. Eli nyt harjoittelen itse pitämään hihnaa oikeassa kädessä ja antamaan palkan vasemmalla. Puuttuivat myös minun tapaani pitää kättä taskussa valmiina ottamaan palkan (eli jonkun namin) koirahan loogisesti ajatellen on oppinut odottamaan milloin tulee saamaan palkan jostain, kun näkee että pidän valmiiksi kättä taskussa. Koko tunnin ajan minulla meinasi koko ajan käsi sujahtaa taskuun valmiiksi, tämän tavan pois opetteluun menee itellä aikaa...

Ohituksia ja vierellä kävelyä treenasimme jälleen. Kahteen jonoon jakauduimme ja kävellen ohitimme vastaan tulevan koirakko jonon. Tässä vaiheessa koira oli jo lopettanut hyppimisen ja kiljahtelun, onneksi.

Harjoitus alkoi mennä oikein mukavasti, sen jälkeen, kun tajusin etten voi palkata koiraa ollenkaan liikkeessä. Tarkoitushan siis oli, että koira kävelee vasemmalla puolellani kontaktissa, mutta liikkeessä kun koiraa palkkasin, lähti se eteeni vain kävelemään, kuin olisi vapautus käskyn saanut. Kun jätin palkkaamisen liikkeessä kokonaan pois ja palkkasin vasta perille päästyä, käveli koira koko matkan vierellä kontaktissa. Hieno tyttö!

Toinen harjoitus oli, että jätämme koirat kiinni johonkin ja jätämme siihen odottamaan rauhassa paluutamme. Sanoin heti, että tämän kiljujan kanssahan ei kyllä tämä onnistu ilman harjoittelua, oikeassa olin(kerrankin). Laitoin koiran aitaan kiinni, eikä tarvinut, kuin paikallaan selkä kääntää, niin kiljuminen alkoi. Kauaa emme tätä harjoitusta tehneet, mutta tätä pitää muistaa treenata myöhemminkin, eikä vain jättää yhteen kertaan. Nettahan ei oikeastaan missään juuri koskaan joudu kiinni olemaan, joskus portaillamme pitkässä liinassa, mutta siinä on oppinut olemaan. Mökillä tai tätini luona, jos on häkissä ollut, sen on myös koko naapurusto kuullut...

Tunnin viimeisellä harjoituksella asetuimme kahteen riviin vastakkain ja kukin vuorollaan vie koiransa toisen päähän ohjaajalle ja itse kävelee toiseen päähän ja kutsuu koiransa luokse. Eli  luoksetulo harjoitus, ja rivissä olevat koirakon harjoittelevat paikalla oloa ja kontaktia toisten koirien juoksiessa ohi. Netan kiinnostuksen voiton vei koirat, jotka täysillä juoksivat omistajansa luokse. Rauhallisesti menevät eivät niinkään kiinnostaneet. Omassa hitaudessa kontaktin ottoon myös oli vikaa... Meidän vuorollaa Nettaa en uskaltanut vapaana jättää istumaan (tadaa jälleen aliarvion koiraa) vaan annoin hihnan ohjaajalle pidettäväksi. Istumis ja paikka käskyllä neiti jäi istumaan, ja istui koko ajan siihen asti, että pääsin kävelemään määrätylle paikalla ja kutsuin koiraa luokse. Luokse tuli ongelmitta, toiset koirat eivät kiinnostaneet ollenkaan. Meidän jälkeen oli vielä yksi koirakko, jonka jälkeen tunti loppui.

Alun hyppimisen ja kiljumisen jälkeen meillä siis menikin tunti ihan kivasti. Aluksi ajattelin ettei tästä tuu mitään, mutta senhän takia me siellä ollaan, että saamme neuvoja asioihin. Huomenna olisi tiedossa avoimet treenit, jonne aioin Netan kanssa mennä. En vielä tiedä, mitä treenaisin, mutta mietinnän alla on näyttelytreenit. Ennemmin en ole mennyt koiran kanssa nuihin avoimiin treeneihin, vaikka tarkoitus on ollut mennä esim. siedättymään toisiin koiriin.

Tulevana viikonloppuna olemme lähdössä Netan kanssa Tollershowhun! Ensimmäinen kerta, kun itse esitän koiran kehässä, hyi kamala ko meinaa alkaa jännittämään ja hermostuttamaan. Meitä on pieni neljän hengen porukka varannut mökin, ja koiria on...monta. Netta on porukan juniori. Oikein mukavaa reissua odotan tulevaksi :)  Huomenna siis on tiedossa treenien  jälkeen koiran pesua ja harjaamista. Voi jee kuinka tuosta koirasta muuten lähtee karvaa! Ilmeisesti olisi ensimmäisiä juoksuja tekemässä ja alkanut karvat sen vuoksi tiputtamaan...

Nyt pitää asennoitua uudestaan valokuvaamisen osalta, että saisi tänne blogiin uusia kuvia piikasta! Ja totta kai tulevasta vauvastamme.

Vanha talvinen kuva loppuun.

Tapakasvatuskurssi

Ensimmäisen postauksen voisin tehdä meidän ensimmäisestä kurssistamme, tapakasvatuskurssista. Jonka ensimmäinen kokoontuminen oli viikko sitten, tänään oli toinen. Tämän päiväisestä voisin kirjoitella joku toinen päivä.

Viikko sitten meillä oli ensimmäinen kokoontuminen kurssilla, jolloin harjoittelimme muiden koirakkojen ohituksia.
Asumme pienellä paikkakunnalla, eikä täällä niin hirveästi lenkkeileviä koirakkoja ole, jotta olisimme tätä treeniä saaneet perus kävelylenkillä. Eli meille nämä harjoitukset ovat erittäin tervetulleita.
Kurssille mennessämme Netta alkoi heti innostua toisista koirista, eikä oikein tiennyt miten käyttäytyä. Kuitenkin alku innostuksen loputtua, alkoi ottamaan hyvin kontaktia minuun  ja piti minua kiinnostavampana, kuin toisia koiria. Totta kai se välillä kiljui toisia koiria kohti, sekä teki Nettamaisia ninja hyppyjä niitä kohti, mutta ei todellakaan niin paljon, kuin sinne mentäessä pelkäsin tekevän.
Teimme kahdenlaisia ohituksia tunnin aikana. Ensin asetuimme kahteen vastakkaiseen riviin seisomaan ja kummatkin rivit lähtivät liikkeelle yhtä aikaa ohittamaan toisia. Ei ongelmaa Netan kanssa.
Toinen harjoitus oli, että pujottelemme kukin vuorollaan muut koirakot, kun jonossa seisovat, ja tuolla hetkellä olin varma, ettei Netta paikallaan pysy rauhassa, kun muut koirat ohittavat meidän. Väärässä olin, meidän suoritukset menivät oikein mallikkaasti.
Muistini mukaan emme tainneet muita harjoituksia tehdä ensimmäisellä kerralla. Pois lähtiessä kävellen äitini luokse, treenasimme vierellä kävelyä. Ensimmäisen kerran aloin kokeilemaan vierellä kävelyä "vierellä" käskyllä, ja sehän alkoi heti sujumaan ongelmitta tai sitten koira vain oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut häseltää omia ;) 

Tuon ensimmäisen kerran jälkeen olenkin miettinyt, miksi aina olen niin kriittinen ja negatiivinen, kun on koiran käytöksestä ja oppimisesta kyse (tai mistä vain, mikä koiran kanssa treenaamiseen tms liitty). Olen aina aivan varma, ettei meillä mikään onnistu, ei se opi uutta, ei se kuuntele, ei osaa rauhoittua ja mitä kaikkea muita näitä on... Uutta kokeillessa tai mitä vain tehdessä, saan aina uudestaan ja uudestaan huomata, että minulla on hihnan päässä hienosti käyttäytyvä, oppimiskykyinen ja -haluinen nuori neiti, jolla ilmeisesti vain on itsestään epävarma omistaja hihnan toisessa päässä?