keskiviikko 26. elokuuta 2015

Tapakasvatuskurssin toinen kerta

Toisen kurssi kerran alku ei alkanut yhtä hienosti, kuin ensimmäinen. Netta ei millään halunnut rauhoittua, vaan kiljahdellen ja syöksyillen aloitti kurssin. Aikaa meni, että neiti alkoi rauhoittumaan.

Ensimmäisenä ohjaajat kävikät koirakoittain läpi sivulle tuloa. Tätähän me kyllä olemme harjoitelleen jo pienestä asti, mutta koiralle oikea paikka on vielä hakemisessa. Välillä istutaan edessä sivuttain varpaiden päällä, välillä paikka voi olla selän takana. Usein kyllä suunilleen oikea kohta löytyy, tai ainakin ahkerasti etsii oikeaa paikkaa. Minua neuvottiin vaihtamaan palkkaus käsi vasempaan käteen, kun tähän asti olen palkannut oikealla kädellä. Eli nyt harjoittelen itse pitämään hihnaa oikeassa kädessä ja antamaan palkan vasemmalla. Puuttuivat myös minun tapaani pitää kättä taskussa valmiina ottamaan palkan (eli jonkun namin) koirahan loogisesti ajatellen on oppinut odottamaan milloin tulee saamaan palkan jostain, kun näkee että pidän valmiiksi kättä taskussa. Koko tunnin ajan minulla meinasi koko ajan käsi sujahtaa taskuun valmiiksi, tämän tavan pois opetteluun menee itellä aikaa...

Ohituksia ja vierellä kävelyä treenasimme jälleen. Kahteen jonoon jakauduimme ja kävellen ohitimme vastaan tulevan koirakko jonon. Tässä vaiheessa koira oli jo lopettanut hyppimisen ja kiljahtelun, onneksi.

Harjoitus alkoi mennä oikein mukavasti, sen jälkeen, kun tajusin etten voi palkata koiraa ollenkaan liikkeessä. Tarkoitushan siis oli, että koira kävelee vasemmalla puolellani kontaktissa, mutta liikkeessä kun koiraa palkkasin, lähti se eteeni vain kävelemään, kuin olisi vapautus käskyn saanut. Kun jätin palkkaamisen liikkeessä kokonaan pois ja palkkasin vasta perille päästyä, käveli koira koko matkan vierellä kontaktissa. Hieno tyttö!

Toinen harjoitus oli, että jätämme koirat kiinni johonkin ja jätämme siihen odottamaan rauhassa paluutamme. Sanoin heti, että tämän kiljujan kanssahan ei kyllä tämä onnistu ilman harjoittelua, oikeassa olin(kerrankin). Laitoin koiran aitaan kiinni, eikä tarvinut, kuin paikallaan selkä kääntää, niin kiljuminen alkoi. Kauaa emme tätä harjoitusta tehneet, mutta tätä pitää muistaa treenata myöhemminkin, eikä vain jättää yhteen kertaan. Nettahan ei oikeastaan missään juuri koskaan joudu kiinni olemaan, joskus portaillamme pitkässä liinassa, mutta siinä on oppinut olemaan. Mökillä tai tätini luona, jos on häkissä ollut, sen on myös koko naapurusto kuullut...

Tunnin viimeisellä harjoituksella asetuimme kahteen riviin vastakkain ja kukin vuorollaan vie koiransa toisen päähän ohjaajalle ja itse kävelee toiseen päähän ja kutsuu koiransa luokse. Eli  luoksetulo harjoitus, ja rivissä olevat koirakon harjoittelevat paikalla oloa ja kontaktia toisten koirien juoksiessa ohi. Netan kiinnostuksen voiton vei koirat, jotka täysillä juoksivat omistajansa luokse. Rauhallisesti menevät eivät niinkään kiinnostaneet. Omassa hitaudessa kontaktin ottoon myös oli vikaa... Meidän vuorollaa Nettaa en uskaltanut vapaana jättää istumaan (tadaa jälleen aliarvion koiraa) vaan annoin hihnan ohjaajalle pidettäväksi. Istumis ja paikka käskyllä neiti jäi istumaan, ja istui koko ajan siihen asti, että pääsin kävelemään määrätylle paikalla ja kutsuin koiraa luokse. Luokse tuli ongelmitta, toiset koirat eivät kiinnostaneet ollenkaan. Meidän jälkeen oli vielä yksi koirakko, jonka jälkeen tunti loppui.

Alun hyppimisen ja kiljumisen jälkeen meillä siis menikin tunti ihan kivasti. Aluksi ajattelin ettei tästä tuu mitään, mutta senhän takia me siellä ollaan, että saamme neuvoja asioihin. Huomenna olisi tiedossa avoimet treenit, jonne aioin Netan kanssa mennä. En vielä tiedä, mitä treenaisin, mutta mietinnän alla on näyttelytreenit. Ennemmin en ole mennyt koiran kanssa nuihin avoimiin treeneihin, vaikka tarkoitus on ollut mennä esim. siedättymään toisiin koiriin.

Tulevana viikonloppuna olemme lähdössä Netan kanssa Tollershowhun! Ensimmäinen kerta, kun itse esitän koiran kehässä, hyi kamala ko meinaa alkaa jännittämään ja hermostuttamaan. Meitä on pieni neljän hengen porukka varannut mökin, ja koiria on...monta. Netta on porukan juniori. Oikein mukavaa reissua odotan tulevaksi :)  Huomenna siis on tiedossa treenien  jälkeen koiran pesua ja harjaamista. Voi jee kuinka tuosta koirasta muuten lähtee karvaa! Ilmeisesti olisi ensimmäisiä juoksuja tekemässä ja alkanut karvat sen vuoksi tiputtamaan...

Nyt pitää asennoitua uudestaan valokuvaamisen osalta, että saisi tänne blogiin uusia kuvia piikasta! Ja totta kai tulevasta vauvastamme.

Vanha talvinen kuva loppuun.




2 kommenttia:

  1. Hyvää tekstiä, lisää kuvia vaan :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä vielä reeniä kaipaa runoilijaki...:D Pitäis vain löytää se uus into räpsyttelyyn...

    VastaaPoista