Rennompi päivä

Aamulla emme niin varhain lähtenytkään, mitä ensin meinasin. Perillä kuitenkin olimme varmaan n. klo 10 jälkeen. Mukava sää oli, aurinko paistoi lämpimästi, eikä tuullutkaan kylmästi. Mietiskelin kyllä, että miten koiran tassujen käy, kun maa oli kuurassa, mutta ehjät olivat, kun autolle menimme. 

Nikon D3300 + Nikkor 50mm f/1.8

 Menimme vanhalle kotikylälleni, Mellakoskelle. Minulla oli selvät suunnitelmat, että minne menen koiran ja poikani kanssa, eräälle vanhoille pelloille. 

Aluksi Siru ei viereltämme lähtenyt minnekkään, menimme pitkän matkaa aluksi, niin, että koira oli max 2m päässä meistä. Pikku hiljaa alkoi tekemään pidempää lenkkiä, pisin lenkki oli varmaan n. 30-40m päässä meistä. Hiljaa hyvä tulee... Paljon käytti nenää siellä, onhan pennulle kaikki hajut uusia. Ilmavainuakin otti välillä, ja välillä löytyi haju jonka perään lähti juoksemaan, mutta uskallus ei riittäny mennä kauas. Paljon nälyi edellisen yön jälkeisiä hirven jälkiä, niitä Siru vain haistoi hieman ja jatkoi matkaansa, onneksi. Tielle takaisin päästyämme alkoi koira käyttäytyä  kummallisesti, en tiedä ottiko jotain hajua, vai mikä vaivasi. Kovin kuitenkin nokka kävi maassa ja ilmassa, sekä välillä vingahteli. Jälkiä ei tiellä näkynyt, edes Sirun jäljet eivät painautuneet lumeen. 

Sirun mentyä takaisin autoon, pääsi Netta vuorostaan vähäksi aikaa jolkottelemaan pellolle. Totta kai neitiä piti hieman valokuvata. Vaaleat maastot ja punainen koira, kyllä oli ilo silmälle. 

Tänään en ole Netan kanssa tehnyt mitään muuta, eli saa viettää ainakin tämän päivän vapaata treenaamisesta. En halua taas ajaa koiraa samaan tilanteeseen, ettei enää treenaaminen kelpaa. Vaikka emme kyllä ole koskaan useana päivänä  peräkkäin treenanneet, että en usko että olisi siihen väsynyt... Mutta kuitenkin, välipäivän sai nyt pitää Netta ja näillä näkyminen huominen ja ylihuominenkin menee löysäilessä :D 

Sirua lähden huomenna käyttämään metsässä, luultavasti lauantainakin. Katsotaan nyt säätä minkälainen on. Vielähän ei Sirun treenaaminen ole niin "vakavaa" etteikö pystyisi käyttämään peräkkäisinä päivinä. Asia on eri siinä vaiheessa, kun koiralle kilometrejä alkaa kertymään metsässä. Nyt pääasiana meillä on oppia liikkumaan kauempana meistä. Tietenkään meitä ei haittaa, jos ajo käynnistyisi ;) 

Iltapäivällä lähimme käymään mutkan Torniossa ja likat pääsivät matkustelemaan peräkonttiin. Siruhan ei kovin innostu autoon menosta, se ei yhtään tykkää autoilusta. On se hieman rauhoittanut käytöstään autossa... Tulo matkalla Siru meinas pistää kontissa rähinäksi Netan kanssa, mutta emännän komento palautti rauhan takakonttiinkin. Kotiin päästyä syykin selvisi, olivat saaneet koirien herkkupussin haltuun ja pussin sisältö mennyt makeisiin suihin...

Loppuun vielä yksi rehu.

Toimintaa aamusta iltaan

Eihän se aamulla Sirun kanssa metsään lähtö mennyt niin kuin elokuvissa. Tarkoitus oli olla metsässä klo. 7 jälkeen, mutta heräsimmekin vasta klo. 9. Tunnin päästä herätyksestä olimmekin jo melkein perillä, sinne minne aioin mennä. 

Alta poiiiiis!

Metsässä olimme Sirun kanssa noin 40min. Välillä kävelimme eteen päin ja jäimme odottamaan mitä kaveri meinaa. Sitten, kun koira alkoi jaloissamme pyöriä - menimme taas jonkin matkaa, ja jäimme paikalleen odottamaan. Hyvin koira irtaantui meistä, eikä vain koko ajan vierellämme ollut. En tiedä kuinka kaukana pisimmilleen kävi, mutta koko aikaa ei näköetäisyydellä ollu. Hieman meinasi kai Sirulla pelottaa, kun lähettyvillä oli suomenajokoira työssään ajo käynnissä. Ajon haukkua kuunteli tarkkaavaisena välillä, jolloin usein tuli vierelleni. Hajuja ei ollut, tai ainakaan Siru ei niitä löytänyt. Aamulla olisi tarkoitus lähteä muita maisemia katsomaan n. 40-50 km päähän meistä, toivottavasti pääsemme ajoissa ylös! 

Netta odotti meitä autossa sen ajan, kun olimme metsässä. Autolle päästyämme löysäsin Netan autosta, jotta koirat saivat leikkiä, ja Nettakin sai juosta vapaana. 

Tytöillä on nyt kahtena peräkkäisenä yhteisenä vapaana ulkoilu kertana tunteet kuumentuneet hieman liikaa, tänäänkin alkoivat neidit ottamaan yhteen. Korvatkin jopa löytyivät, kun kerran karjaisi niille, ja rähinä loppu siihen. Mulkoilivat vähän aikaa toisiaan ja lähtivät sitten hetkeksi omia reittejä tutkimaan. Kauaa eivät toisistaan erossa olleet, vaan jatkoivat sitten leikkejään. Toisen kerran meinasivat alkaa myöhemmin ottelemaan, mutta silloin pelkät örinät ja mulkoilut riittivät saamaan Sirun alistumaan. Toivottavasti eivät ainakaan pahemmin ala ottelemaan...

Viime yönä oli luntakin hieman tullut meidän juoksut paikoille!

Kotiin palattuamme, kerkisimme pari tuntia hengähtää, kun lähdimme tapaamaan labradorinnoutaja Fannia ja hänen omistajaansa. Tiedossa oli jälleen vapaana rallittelua. 

Siruhan nyt ei isojen tyttöjen perässä pysynyt, mutta kovasti sekin yritti. Nyt ei kukaan yhteen ottanut, Netalla vain välillä ärsytti, kun Siru oli niskassa kiinni, mutta isompaa rähinää ei tullut. Hyvä niin. Fanni on kyllä mukava luonteinen koira kaveri tytöille, tai ainakin Netalle :) Sirun vapaana juoksemisista ei tietoa ole, että kuinka kauan tohtii vapaana pitää. Tunnin verran saivat koirat yhdessä temmeltää, kunnes kotiin lähdimme jälleen keräämään Netan kanssa voimia illan treenailuun.

Illalla kävimme noin tunnin verran samaisella kentällä pyörimässä toko hommien merkeissä, kuin missä eilen olimme. En voi muuta sanoa, kuin, että olen erittäin ylpeä tuosta likasta, kuinka paljon sillä on yritystä oppia, ja suorittaa liikkeitä <3 Aivan eri innolla mukana treenissä, kuin esim. kuukausi sitten. Harmi kun ohjaaja ei ole tarpeeksi osaava, mutta ehkä saamme ensi viikolla fiksummilta ohjeita ja opastusta! :) 

Siru katsoo ylhäältä, kun muut rallattelevat alhaalla ja vastakkaisella puolella.

Kokeilimme jälleen useampia juttuja. Otin jopa damin ja pitkän liinan mukaan, jos uskaltaisin noutoa kokeilla liinan avulla. 

Sivulletuloa ja seuruuta tuli useamman kerran harjoiteltua lisää, mutta lähinnä harjoittelimme uutena asiana eteen istumista luoksetulossa, Netta kun tarjoaa automaattisesti sivulletuloa... Hetken harjoittelun jälkeen, ei se heti ollut pomppaamassa sivulle. Välillä jäi liian kauas istumaan, suorassa kylläkin, mutta silloin, kun lähelle tuli istumaan, oli se hieman vinossa, niin kuin olisi sivulle kohta syöksymässä istumaan. Eiköhän sekin asia ala kehittymään paremmaksi, kun säännöllisesti treenaamme. 

Nyt meillä oli treenatessa vähän enemmän häiriötä, kuin eilen. Oli enemmän kävelijöitä, sekä yksi koirakin siellä eräillä lenkkeilijöillä haukkui. Eräs kävelijä tuli jopa häiritsemään meitä ja alkoi lääppimään Nettaa... Minähän en viitsinyt mitään sanoa, vaikka mieli teki...Muut liikkujat kyllä kiinnostiva ja niitä vlkuili, mutta malttoi hyvin olla myös kontaktissakin. Hieno tyttö <3 

Sitten oli liinan ja damin vuoro.

Noudoissahan on ollut nyt ongelmaa, niin palauttamisessa, kuin ylipäätään koko noudossa. Lähtenyt kyllä damia noutamaan, mutta damin luo päästessä jättänyt damin siihen ja lähtenyt jatkamaan muita touhuja. Myös tehnyt niin, että on saattanut damin ottaa, mutta sitten pitkän aikaa rallatellut minun ympärillä damia. Loppujen lopuksi on_saattanut_tuoda sen minulle... Olemme nyt enemmän kotona tehneet vain kiinnipito harjoituksia. 

Teimme kaksi melkein onnistunutta noutoa. Ensimmäisellä noudolla en millään meinannu saada damia käteen, vaan tiputteli sitä eteeni. Muuten hyvin odotti nouto käskyä, sekä spontaanisti otti damin ja palautti hyvin minulle sen, tiputteli vain maahan luonani. Annoin koiran ottaa damin niin monta kertaa suuhun, että minä sen sitten suusta sain otettua. 

Toinen nouto meni nappiin, eikä luonani sitten enää tiputtanutkaan maahan sitä. Nyt taas annetaan noutojen olla jäähyllä, ja jatketaan kiinnitpitoja. 

Damin kanssa treenasimme myös muutakin. Damin koiralle suuhun ja kävelimme pitkin kenttää koiran kantaen damia. Tämäkin sujui ongelmitta ja koira irroitti damin vasta silloin, kun annoin luvan luovuttaa sen minulle. 

Netan mielestä kentän vierellä olevien rakennusten luona oli mörköjä joille piti välillä murista ja haukahdella. Kävin koiran kanssa kävelemässä ja katsomassa mitä siellä näkyy, joka sitten joksikin aikaa välillä rauhoitti tilannetta. Tai, no eihän sitä koskaan tiedä, jos siellä joku oikeasti kyttäsi meitä ja meni piiloon meidän sinne mennessä :D kyllä siinä vähän rupesi pelottamaan, kun Netta ensimmäisen kerran alkoi sinne päin murisemaan, pimeä kun oli. Selvittiin kuitenkin ehjin nahoin kotia ;) 

Kaunein <3

Sirun kanssa kotona harjoittelimme ihan vain perus istumaan ja maahan menoa, piika on kaikkensa antanut jo tänään muutoin.

Koirista kyllä huomaa, että ollut vauhdikas päivä. Kumpikin nukkuvat pitkin pituuttaan, toinen lattialla, toinen sohvalla. Kohta täytyy itsekin siirtyä unten maille, kun aamulla olisi aikainen herätys.

Tokoilua ja pönötystä

Meillä on nyt pidemmän aikaa ollut taukoa Netan kanssa treenailusta. Emme siis ole mitään kunnolla treenanneet, jotain pientä vain kotona sisällä. Koiralta jossain vaiheessa katosi into mihinkään ja nouto hommat varsinki ovat menneet ihan onnettomaksi perseilyksi. Ei muutako muutama askel niissäki hommissa taakse päin... Olenkin sen verran damia nyt näyttänyt, että olemme kiinnipito treeniä vain tehneet. Luoksetulon kanssa myös alkoi näkymään ongelmia. Lyhyesti sanoen siis, on meillä melkeinpä kaiken kanssa ongelmaa nyt näkyny. 

Viime viikolla kävi labradorinnoutaja herra Luka leikkimässä tyttöjen kanssa.

Tänään oli sitten SE päivä, kun päätin, että kokeillaan jälleen tokoilua. 

Ensin päivällä vähän kontaktia kateltiin ja sivulletuloa seinän vierellä. Kontaktia otti paremmin, kuin koskaan tähän mennessä. 5min tuokio pidettiin, ja huomasin, että koira on tarmoa täynnä. 

Illalla menimme eräälle hiekkakentälle palauttamaan koiran mieleen liikkeitä. Rauhoittumisella aloitimme, koska Netta oli melkoisesti virtaa täynnä. 

Kaiken kaikkiaan otimme hieman kaikkea mitä olemme tähän mennessä harjoitelleet. Seuruu ei oikein meinannut ensin luonnistua koiralta, mutta hihnan pois ottaminen auttoi asiaa. Oli muuten parhaimpia seuraamisia koskaan ikinä tähän mennessä! 

Paikallaanolokin sujui lähes ongelmitta. Ensimmäisellä kerralla ei malttanut paikallaan pysyä, mutta sen jälkeen toistot onnistui täydellisesti. 

Liikkeestä maahan menoa kokeilimme muutaman kerran, se ei kyllä yhtään onnistunut nyt. 

Lopuksi annoin Netan vapaana juoksennella kentällä ja samalla harjoiteltiin luoksetuloa. Jonku kerran tuli ongelmitta, mutta sitten löytyi kiinnostava haju ja korvat katosi. Pari kertaa kutsuin luokse - ei vaikutusta, joten lähdin koirasta pois päin erään kentän reunalla olevan rakennuksen taakse. Ei mennyt kuin hetki, kun koira tuli etsimään minua. Sen jälkeen tuli joka kerta luokse kutsusta. 

Hetken rallittelun jälkeen Netta autoon - Siru ulos. 

Sirun kanssa otimme jonkun toiston paikallaanoloa. En ulkona pitkiä matkoja lähtenyt pois, vaan ensin ihan pari askelta taakse päin ja heti takaisin. Jonkun toiston jälkeen parin metrin päähän koirasta.

Vähän näyttelytreeniä teimme. Näyttelypannan ja -hihnan laitoin koiralle ja vähän juoksimme ees taas ja ympyrää, niin että koira vain ravasi. Myös tietenkin liikkeestä seisomaan jäämistä harjoittelimme, eikä neiti kertaakaan tarjonnut istumista tai maahan menoa. Olemmehan me tuota seisomista ja asettelua harjoitelleet paljon sisällä. 

Siinäpä Sirun treenit. Eivät kestäneet kuin max 10 min. Ensin annoin Sirun juoksennella vapaana kentällä, ottaen samalla luoksetulo harjoituksia. Sirun luoksetulo on paljon, paljon parempi, kuin Netalla... 5min sai vauva yksin tallustella, kun Netan päästin leikkimään. 

Tytöt sai varmaan 15min verran yhdessä vapaana leikkiä ja tutkia kentän reunoja. Samalla tietenkin luoksetulo harjoituksia tein. 

Tähän iltaan olen erittäin tyytyväinen kummankin neidin kohdalla, erityisesti Netan. Tauko teki koiralle hyvää. Onhan Netta kuitenkin edelleen pentu, eihän sillä ole ikää, kuin reilu 10kk. Sirulta taas en hirveitä vaadikaan, vauvalla ikää vasta n. 3½kk. Sirun kanssa on kuitenkin tarkoitus yrittää tokoilla myös, se voi olla ehkä helpompi tapaus, kuin Netta(?) Siru on paljon rauhallisempi luonteeltaan, mutta kuitenkin sitä tietynlaista tarmoa ja ripeyttä löytyy. Netalta löytyy ripeyttä ja reippautta, mutta helposti voi alkaa höseltämään.

Aamulla lähden poikani kanssa käyttämään Sirua metsällä, kun kuitenkin Sirun tärkein työ meillä on alkaa ajamaan jänistä ja mahdollisesti myös muutakin. Saa nähdä miten meille käy. Ilman Nettaa ei ole kertaakaan käynyt, mutta on kyllä  hyvin irtautunut ihmisistä, eikä ole vain Netan perässä juossut siltikään. 50m on ainakin ottanut etäisyyttä tähän mennessä muista, ja tutkinut kiinnostuneena maastoa.

Huomenna myös suunnitelmissa on päivällä käyttää Netta treenikaveri Fannin kanssa juoksemassa ja leikkimässä, illalla sitten pistetään jälleen treenivaihde päälle :)

Netan treenikaveri.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Tekemistä ja menoa on ollut aivan liikaa, kun ei ole ehtinyt, eikä muistanut mitään tännekkään kirjoitella. 

Sirun meille muutosta on tullut viime viikolla JO 4 viikkoa täyteen?! Mihin tämä aika on mennyt? Tuntuu ettei pentu olisi asunut meillä, kuin pari viikkoa vasta.

Hyvin on pentu kotiutunut ja alkanut oppimaan "talon tavoille", mitään kamalan suuria tuhotöitä ei ole tehnyt. Mitä nyt jotain lehtiä/wc-paperia on silputtuna löytynyt, kun emme ole olleet näkemässä. Keittön tuolit ja muut huonekalut on onneksi jättäny rauhaan, mutta varmuuden vuoksi tilasin tököttiä jonka_pitäis_estää ei toivttujen kohteiden pureskelua. Vielä en ole minnekkään suihkutellut ainetta...

Luonteeltaan Siru on rauhallinen, isolla R:llä, rakastaa sohvalla tai omalla pedillä nukkumista. Netta viihtyy enimmäkseen lattia tasolla, mutta vasta kun kipeänä olin, niin koira nukkui kanssani sohvalla flunssaa parantaen.

Kovasti välillä Netan kanssa leikkien yhteen ottavat, Netta on usein se selkään saava osapuoli ja jättää leikin kesken, kiitos penskan naskalihampaiden. Sirun luonteessa olen huomannut möksähtämisen ja mullistelun, jos kielletään pentua jostain asiasta, käsketään pois jotain tms - menee usein silloin pentu jonnekki mököttämään. Mököttäminen voi kestää pitkänki ajan. Netta taas ei usein välitä mistään mitään, toiminnon kyllä lopettaa tms mistä komennon/kiellon saanut, mutta erittäin harvoin lähtee kokonaan paikalta pois ja jos pois lähtee, tulee melkein heti takaisin illistelemään.Siru on oikein reipas ja rohkea tutustumaan uusiin ihmisiin ja asioihin, eikä uudet tilanteet paljoa pelota. Netta puolestaan on kovin epävarma kaikesta.

Netta on koko ajan paremmin hyväksynyt tulokkaan. Korjaan - onhan se hyväksynyt tulokkaan heti ensi silmäyksellä, mutta tiettyihin tilanteisiin hyväksyy pennun koko ajan helpommin.

Luiden päälle kovasti murisi ja örisi, nyt luut voivat olla meillä vapaasti lattialla. Välillä jos Netalla on joku oikein mahtavan herkullinen puruluu(esim. jos uusi on), voi se vähän murista. Lelujen päälle meinas olla vähän samanlaista, mutta se on täysin unohtunut. Aina kuitenkin pitää kisata ja "tapella" samasta luusta ja lelusta, ikinä ei kelpaa vapaana oleva.

Samalle ruokakipolle päästää pennun, aluksi murisi jo metrin päästä. Tietenkään meillä ei koirien anneta samasta kiposta syödä, vaan pentu päässyt livahtamaan Netan kipolle. Pennun läheisyys nukkuessa on kovasti ahistanut, viikon(?) aikana alkanut toisinaan hakeutumaan pennun viereen nukkumaan. Yöthän Siru nukkuu meidän kanssa sängyssä, Netta ramppaa sängyn ja lattian väliä.

Yöt on muutenkin mennyt oikein mukavasti, yhden käden sormilla voi yöt laskea, milloin on pitänyt pentua yöllä ulkona käyttää. Muuten on sikeää unta nukkunut koko yön.

Viime viikolla meillä aloitettiin koirille uusi ruoka, Orijenin penturuoka. Rauhallisesti olemme aloittaneet uuden ruuan entisten ruokien seassa. Tähän mennessä ei kummankaan maha ole oireillut uudesta ruasta.

Tähän mennessä Netta on syönyt ProBoosteria ja Siru Canamia ja Pure Naturalia. 

Öljyjäkin koirille menee. Netalle Nutrolin iho & turkki, sekä Sirulle Nutrolin pentuöljy. 

Netan kanssa nouto treenailut ovat ottaneet pahasta takapakkia juoksujen jälkeen. Juoksujen aikana Netta ei ollenkaan nähnyt damia, jätin koko nouto treenit tauolle.

Nyt Netta ei ollenkaan palauta damia, ei välttämättä edes ala kantamaan, vaikka innokkaana lähteekin noutamaan. Jäädytän kokonaan noudot, keskitytään damin kiinnipitoon ja kantamiseen, sekä tokoiluun aletaan panostamaan.

Sirun kanssa olemme tähän mennessä vain harjoitelleet kotona arjen asioita.

Rakennetta, pari viikkoa vanha kuva.